torstai 13. syyskuuta 2012

Kemiantekniikan insinööri hyvinvointiteknologiaa opiskelemassa























Lähdin opiskelemaan hyvinvointiteknologiaa, koska halusin päivittää osaamiseni ja tutkintoni vastaamaan paremmin alaa, jolla työskentelen asiantuntijana. Varsinaista hyötyä koulutuksesta ei vielä ole ollut liittyen työhöni tietopalveluja myyvässä yrityksessä terveydenhuoltoalalla, mutta innovatiivisena olen keksinyt pari tuoteideaa luentojen ja seminaarien aiheista.

Tekniikan sekä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden yhdistäminen samaan koulutusohjelmaan on ollut erittäin onnistunut veto. Opiskelijoiden erilaiset taustat tuovat keskusteluihin joskus mielenkiintoisia näkökulmia. Varsinkin lounastauolla keskustelun aiheet ovat olleet mielenkiintoisia ja ajankohtaisia, kuten esimerkiksi eurokriisi, koululaisten keskittymiskyvyn muuttuminen, onko kaikille taattava mahdollisuus kotihoitoon jne. Keskusteluissa yhteistä on huoli ihmisistä.

Teoria siirtyy käytäntöön

Insinööriopinnoissa tehtävien painopiste oli paljolti ratkaisukeskeinen ja käytännönläheinen, kun taas tämän hetkisessä koulutuksessa lähestymistapa on melko teoreettinen. Itse nautin haasteista ja ongelmien ratkaisemisesta, mitä ainakaan ensimmäisen jakson kurssit eivät juurikaan ole vaatineet. Onneksi koulutus ei ole sentään pelkkää referointia, vaan opinnot tarjoavat myös käytännönläheistä oppimista esimerkiksi esteettömyyteen liittyvällä kurssilla.

Kurssilla on tarkoitus tehdä esteettömyyskartoitus opettajan valitsemasta kohteesta eli käytännössä tämä tarkoittaa, että menemme tutkimaan kohdetta mittavälineiden ja kartoituslomakkeiden kanssa. Tällainen kouriintuntuva teorian siirtäminen käytäntöön tuo ainakin itselleni paljon lisämotivaatiota.

Opintojen myötä tietoisuus ihmisten erilaisista tarpeista ja rajoitteista on vaikuttanut esimerkiksi siihen, mitä tulevaisuudessa asunnolta haluan ja miten toimiva koti on järkevä toteuttaa. Tällä ymmärryksellä lisään myös asunnon arvoa mahdollisessa myyntitilanteessa. Opinnot ovat myös vaikuttaneet kaupungilla liikkumiseeni, sillä nykyään huomioin paremmin kanssaihmiset ja osaan avustaa ihmisiä, jotka käyttävät erilaisia apuvälineitä. Esimerkiksi pyörätuoli oli minulle käytännössä vieras menopeli ja nykyisin en yhtään vierasta auttaa kyseisellä apuvälineellä liikkuvaa, kun tiedän miten kyseinen apuväline toimii.

Teksti: Marko Suvila

2 kommenttia: