Lähdin opiskelemaan hyvinvointiteknologiaa, koska halusin päivittää osaamiseni ja tutkintoni vastaamaan paremmin alaa, jolla työskentelen asiantuntijana. Varsinaista hyötyä koulutuksesta ei vielä ole ollut liittyen työhöni tietopalveluja myyvässä yrityksessä terveydenhuoltoalalla, mutta innovatiivisena olen keksinyt pari tuoteideaa luentojen ja seminaarien aiheista.
Tekniikan sekä sosiaali- ja
terveysalan opiskelijoiden yhdistäminen samaan koulutusohjelmaan on ollut
erittäin onnistunut veto. Opiskelijoiden erilaiset taustat tuovat
keskusteluihin joskus mielenkiintoisia näkökulmia. Varsinkin lounastauolla
keskustelun aiheet ovat olleet mielenkiintoisia ja ajankohtaisia, kuten
esimerkiksi eurokriisi, koululaisten keskittymiskyvyn muuttuminen, onko
kaikille taattava mahdollisuus kotihoitoon jne. Keskusteluissa yhteistä on
huoli ihmisistä.
Teoria siirtyy käytäntöön
Teoria siirtyy käytäntöön
Insinööriopinnoissa tehtävien painopiste oli paljolti ratkaisukeskeinen ja käytännönläheinen, kun taas tämän hetkisessä koulutuksessa lähestymistapa on melko teoreettinen. Itse nautin haasteista ja ongelmien ratkaisemisesta, mitä ainakaan ensimmäisen jakson kurssit eivät juurikaan ole vaatineet. Onneksi koulutus ei ole sentään pelkkää referointia, vaan opinnot tarjoavat myös käytännönläheistä oppimista esimerkiksi esteettömyyteen liittyvällä kurssilla.
Kurssilla on tarkoitus tehdä esteettömyyskartoitus opettajan valitsemasta kohteesta eli käytännössä tämä tarkoittaa, että menemme tutkimaan kohdetta mittavälineiden ja kartoituslomakkeiden kanssa. Tällainen kouriintuntuva teorian siirtäminen käytäntöön tuo ainakin itselleni paljon lisämotivaatiota.
Opintojen myötä tietoisuus
ihmisten erilaisista tarpeista ja rajoitteista on vaikuttanut esimerkiksi
siihen, mitä tulevaisuudessa asunnolta haluan ja miten toimiva koti on järkevä
toteuttaa. Tällä ymmärryksellä lisään myös asunnon arvoa mahdollisessa
myyntitilanteessa. Opinnot ovat myös vaikuttaneet kaupungilla liikkumiseeni,
sillä nykyään huomioin paremmin kanssaihmiset ja osaan avustaa ihmisiä, jotka
käyttävät erilaisia apuvälineitä. Esimerkiksi pyörätuoli oli minulle
käytännössä vieras menopeli ja nykyisin en yhtään vierasta auttaa kyseisellä
apuvälineellä liikkuvaa, kun tiedän miten kyseinen apuväline toimii.
Teksti: Marko Suvila
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinut löytää twitteristä Mark0Su käyttäjänimellä.
VastaaPoista