Hyvinvointiteknologian opinnoista syvempää tietoa omaan työhön

Esteettömyys on sana ja ajatus jota käytetään nykyään paljon, mutta jota toteutetaan vielä liian vähän ympärillämme. Emme itse välttämättä huomaa liikkumis-ja toimintaesteitä arjessa, ellei jokin asia tai tapahtuma pakota meitä siihen. Fysioterapeutin työssäni kohtaan jatkuvasti tilanteita, joissa huomaan näitä epäkohtia. Teen työtä erilaisten liikkumis-ja toimintaesteisten ihmisten parissa ja heille esteettömyysongelmat ovat liiankin tuttuja. Mielenkiintoni esteettömyyteen ja ongelmien ratkomiseen onkin vain lisääntyneet vuosien mittaan, mutta pätevyyttä siihen ei ole ollut saatavilla, ennen kuin nyt.

Hyvinvointiteknologian opinnot löytyivät internetin kautta vähän sattumalta. Olin miettinyt erikoistumisopintoja ja selailin TAMKin sivuja ja tarjontaa siellä. Hyvinvointiteknologian opintoihin oli juuri loppunut haku, joten jouduin odottelemaan vuoden seuraavaa hakua. Ja odottavan aikahan on pitkä. Odotus onneksi palkittiin ja pääsin opiskelemaan tammikuussa 2012. Töissä olin puhunut jo opintielle ryhtymisestäni ja koska tein tuntitöitä, minun oli helpompi järjestää opiskeluaikaa. Ylemmän amk-opintojen hyvä puoli on myös tässä, että pystyy samalla tekemään työtä ja opiskelemaan. Taloudellisesti olisi ollut aivan mahdotonta järjestää asiaa mitenkään muuten.

Esteettömyyskartoittajan pätevyys

Hyvinvointiteknologian opinnoista sitten löytyikin minulle juuri tarvittavat Rakennetun ympäristön esteettömyys -opinnot. Näistä opinnoista saan haluamani esteettömyyskartoittajan pätevyyden. Toki tässä tulee paljon muitakin, itselle aivan uusia aineita opittua ja on ollut hienoa jakaa muiden opiskelijoiden kanssa tietotaitoja omista ammateista. Varsinkin kun sitä pääomaa on monelle kertynyt monia vuosia. Mutta omaa työuraani ajatellen, voisin tehdä joskus esteettömyyskartoittajan / -asiamiehen tehtäviä omassa kaupungissani. Ja jos sellaista ei vielä löydy, niin ainahan voi sellaisen toimen pistää vireille...

Opiskelut ovat vielä puolimatkassa, mutta olen tykännyt taas vuosien tauon jälkeen opiskelusta. Kesäloman jälkeen oli toki haasteellista taas orientoitua opiskelemaan, kun rästitehtäviäkin oli kasaantunut perhe-elämän haasteiden vuoksi. Vaikka aina ei mene niin kuin on suunnitellut, on hyvä että opettajat kannustavat ja tukevat opiskelua ja tsemppaavat jatkamaan, vaikkakin sitten omassa tahdissa. Tieni on avoin uusiin haasteisiin.

Teksti: Serenella Forma

Hyvinvointiteknologiasta uusi ura

Olin pitkään miettinyt ja etsinyt itselleni uutta uraa, kun jossain vaiheessa palaan pitkän hoitovapaan jälkeen työelämään. Hyvinvointiteknologia kuulosti mielenkiintoiselta, monipuoliselta ja ajankohtaiselta. Hakiessani koulutukseen minulla ei ollut käsitystä siitä mitä hyvinvointiteknologia oikeastaan tarkoittaa. En tiennyt mitä kaikkea se pitää sisällään, miten sitä voi opiskella ja millaisissa tehtävissä voisin koulutuksen jälkeen työskennellä. Olin toki lukenut hakuoppaasta koulutuksen kuvauksen, mutta kuitenkin mieleni koulutuksen alkaessa oli täynnä kysymyksiä.

Opinnot alkoivat tammikuussa 2012. Alkuun liiankin helpon oloisesti. Verkkaisen alun jälkeen todellisuus iski: paljon haastavia tehtäviä lyhyehköillä palautusajoilla ja opinnäytetyötäkin piti aloitella. Siis työtä, jonka avulla voisi saada jalkansa alan työnantajan oven rakoon! Juuri opinnäytetyön aloittaminen tuntuikin vaikeimmalta; miten keksiä aihe tai edes aihepiiri parin viikon opiskelun jälkeen, kun ei vielä tiennyt mitä mahdollisuuksia hyvinvointiteknologia tarjoaa? Aihe kuitenkin löytyi. Mutta ehkä nykyisellä tietämyksellä ja ymmärryksellä valinta olisi ollut toinen.

Puolen vuoden opiskelun jälkeen olen itselleni selittänyt hyvinvointiteknologian tarkoittavan kaikkea sitä teknologiaa, joka tähtää hyvinvointimme parantamiseen. Tätä teknologiaa voikin havaita hyvin monissa asioissa. Esimerkkeinä tästä on turvaranneke, rollaattori, sykemittari, liesivahti, verenpainemittarit kotimittauksiin, matkapuhelinten terveyssovellukset, pelikonsolien liikuntapelit ja lukemattomat muut.

Opiskeltavat aihepiirit ovat olleet mielenkiintoisia. Ja ainakin minulle lähes kaikki uusia asioita, vain pieni osa on tuttua aikaisemmista bioanalytiikan opinnoistani. On ollut projektinhallintaa, terveysteknologiaa, tilastotiedettä, tutkimuksellista kehittämistyötä, käytettävyyttä sekä esteettömyyttä. Toistaiseksi mielenkiintoisin hyvinvointiteknologian opintojakso on ollut Rakennetun ympäristön esteettömyys. Opintojaksoihin on sisältynyt paljon tehtäviä tenttien sijaan. Monet tehtävistä on toteutettu ryhmätyöskentelynä. Niiden tekeminen on onnistunut etätyöskentelynä sähköpostien avulla ja lähipäivien aikana pidetyillä lyhyillä palavereilla. Olen aikaisemmin ajatellut, että minulle sopii paremmin yksilötehtävät. Nyt kuitenkin olen ymmärtänyt ryhmätyön vahvuuden: eri lähtökohdista tulevat opiskelijat auttavat ja tukevat toisiaan tehtävien tekemisessä. Tehtäviin myös panostaa enemmän, koska jokaisen osuus vaikuttaa myös toisten suoriutumiseen ja arvosanaan. 

Rakennetun ympäristön esteettömyys

Esteettömyys on laaja kokonaisuus, joka koostuu rakennetun ympäristön esteettömyyden lisäksi siitä, että kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus osallistua sujuvasti työntekoon, harrastuksiin kulttuuriin ja opiskeluun. Myös palvelujen saatavuus, välineiden käytettävyys, tiedon ymmärrettävyys ja mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksen tekoon kuuluvat esteettömyyteen. Vaikka esteetön ympäristö on välttämätön etenkin eri tavoin toimimisesteisille ja ikääntyneille henkilöille, parantaa se jokaisen elämänlaatua helpottamalla osallistumista ja toimintaa. Se myös antaa toimimisrajoitteisille ja ikääntyville mahdollisuuden omatoimiseen ja itsenäiseen arkeen.

Yksi tärkeä syy esteettömän ympäristön luomiseen on se, että ikääntyneiden osuus kasvaa voimakkaasti vuosien 2015 -2030 välillä suurten ikäluokkien alkaessa ikääntyä. Samaan aikaan työikäisten osuus laskee noin 7 prosenttiyksikköä. Kaikkein voimakkaimmin kasvaa hyvin iäkkäiden, yli 85- vuotiaiden, osuus. Lasten ja nuorten osuus pysyy lähes nykyisellä tasolla. Ikääntyneiden määrän kasvaessa lisääntyy myös vanhuksille suunnattujen palvelujen tarve. Jos kotona asumista ei tueta, tarvitaan lisää paikkoja laitoshoitoon. Esteettömällä ympäristöllä voidaan tukea sitä, että kotona pärjätään mahdollisimman pitkään.

Panostamalla esteettömyyteen ympäristöä ja sen toimintoja suunniteltaessa ja toteutettaessa, voidaan myöhemmässä vaiheessa välttyä tarpeiden muuttumisen aiheuttamien korjaustöiden kustannuksilta. Koska esteettömän ympäristön suunnittelu ja toteutus vaatii monialaista asiantuntemusta, työllistää se henkilöitä monilla aloilla (esim. esteettömyyskartoittaja, rakennusinsinööri, tuotesuunnittelija ym.).

Rakennettu ympäristö on esteetön silloin, kun se on kaikkien käyttäjien kannalta toimiva, turvallinen ja miellyttävä käyttää. Hyvinvointiteknologian koulutusohjelmassa opiskellaan rakennetun ympäristön esteettömyyttä. Kurssilla opiskellaan rakennetun ympäristön toimintarajoituksia, esteettömän ympäristön ominaisuuksia ja tunnusmerkkejä, esteettömyyttä edistävää lainsäädäntöä ja ohjeistoa, liikkumista ja toimintaa auttavia apuvälineitä, rakennuttamisprosessia ja sen sopimuskäytänteitä, vaikutuskanavia ja ympäristövisioita.

Esteettömyyden opiskelu on ollut mielenkiintoista, opiskelumateriaali havainnollistavaa ja opettajat innostavia. Harjoitustöiden muodossa on päässyt itsekin havainnoimaan ympäristön esteettömyyttä ja kokeilemaan esteettömyyskartoitusten tekoa. Kurssin myötä on oppinut katsomaan ympäristöään uusin silmin, huomioiden monia asioita mihin ei ennen ole kiinnittänyt huomiota. On huomannut miten uskomattoman paljon ja miten monin tavoin rakennettu ympäristö voi rajoittaa toimimista!

Teksti: Riitta Kallioniemi